Päivät olivat jo pidentyneet
kasteet laskeutuneet
hallat häipyneet
viien pellon päässä
helat helkkyvät vaaroilla

Lukemattomat muuttajat taivasta halkoneet
itävät maata puhkoneet
rohdot ja harjaneilikat
veen väellä ravitut

Karjat laskettu
kultakämmentä kiitetty
pellot käännetty
unhoiten odottavan ajan
pimeässä vaivoin ravitut kuut
emon anninta hapuavat suut

Vaieten vuoden vähyydessä
viljavaraston viileydessä
aamun armolle alistuvat
suuremmaisen jälkeläiset

Me katsoimme toisiamme
pellon päästä
vastakkain hiljentyvät
kuulaasti kuuntelevat

kun sulaa jää
en häntä nää
en tänne jää

vaikka mitä mä teen
yö entisestään pimenee

Me kerroimme toisillemme
kadotetuista haaveista
kuluneista vuosista
menetetyistä lapsista
unohdetuista haavoista
puhumattomien tunteiden painosta

helat helkkyen silmissä

--

Nouse väkevä juurista, haavaheinästä
täytä järvenselät ja joenpientareet
maista mesi makeaksi
kasta karja kantavaksi

Nouse maankuoren alta
kalliosta raasta rautaa
kivenkannat kierrä,
kaiva pirunpellon pieleen paina

Nouse kahta kauniimmaksi
nosta virta, vuole vuono
talven kotia koristavaksi
kata koski, kuuran kuolo

Omia kaitse kohtuudella
täytä mätäs, saata suohon
korvenherran katseen alla
mesimarjat, hullunruoho

Paina puut pinohon
myrskynsilmän kintereiltä
kierrä käski harjanteita
aukeita ja alamaita
huuhtele vanhat vuodet
karista heteet ja kantojen kuoret

Nouse auringon alta
polta päivää, kiehuta merta
taivuta tuulen tieltä
sakea sysi ja kierrätä verta

Yllytä yhteen ylimmät
synny sävel, henkeä huuda
linnunradan vartija
muista mukana maanväki tuoda

Ravista rauniot unesta
viien polven tarinoista
vie pellon päähän ja heinät nosta

Kanna kesään viipymättä
helli lehdon siimeksessä
kiedo kääreet ratamosta
keitä kerkät valkealla

keitä kerkät valkealla
peitä pellot pellavalla
korvenherran katseen alla

kun sulaa jää
en häntä nää
tunnen ikävää
yön pimeään
se häviää

--

Nouse taivaankannen alta
peitä pellot kullan lailla

helat helkkyen mäenalasilla
me etsimme toisiamme

kun loistaa kuu
valollaan yllein kietoutuu
ei hän takaisin tuu
ja mä unohdin jo kaiken muun

Me katsoimme toisiamme
emme koskaan päässeet irti toisistamme

Kiertäneistä vuosista
huutavasta pulasta
sanoista savunkatkussa
hylätyn kylän varsilla
härkätien erottamilla

äänet vaimenee
yö entisestään pimenee

Me katsoimme toisiamme
puolen pellon päästä
aamun auer silmissä